1) Before med school, I studied Economics for 3 years
Abivuonna en ollut oikein varma, mitä haluaisin tehdä, ja alan monipuolisten mahdollisuuksien vuoksi päädyin pyrkimään Helsingin Kauppakorkeakouluun. Ja yllätyksekseni pääsin myös sisään. Kauppiksessa opiskelu oli huippua, mutta lähes koko kolmen vuoden ajan takaraivossa kummitteli ajatus lääkäriksi ryhtymisestä. Päätin ryhtyä ajatuksista tekoihin ja, niin kuin tiedätte, sitä tietä kuljetaan edelleen. // During my last year in high school, I wasn’t quite sure which profession I’d like to pursue. Because of the versatile career opportunities, I decided to apply for Helsinki School of Economics. And a bit surprisingly, I got in. The student life was awesome, but pretty much the whole three years I was there I had this vision about becoming a doctor. Luckily, I ended up putting my dreams into actions as I’m still on that same road.
2) I absolutely love salty liquorice
Rakastan salmiakkia, ja mun on saatava sitä vähintään muutaman noitapillin verran päivittäin (salmiakkikarkkien puuttuessa lakritsikin käy). Karkin, ja erityisesti salmiakin, syönti on varmasti huonoin tapani, enkä edes halua tietää verenpainelukemiani. Sitten joskus raskausaikana mulla tulee varmasti olemaan vaikeaa, kun salmiakilla herkuttelu tulisi pitää minimissään. // I simply love salty liquorice, and I have to have it at least a few bites daily (if we don’t have it at home, simple plain liquorice will do). Eating lots of salty liquorice, and candy in general, must be by far my worst habit, and I don’t even wanna known my current blood pressure. If/when I one day get pregnant, cutting back on liquorice will probably be one of the hardest parts for me.
3) J.W. Anderson bag holds the spot on top of my wish list
Oon jo jokin aikaa sitten ihastunut palavasti J.W. Andersonin laukkuihin. Tykkään erityisesti Pierce-mallista, mutta Logo-laukutkin ovat mun silmään tosi kauniita. Suunnittelijan laukut on mun mielestä niin ihania osittain juuri siksi, että ne ei “huuda” arvokkuuttaan, vaikka selkeästi kalliinpuoleisia merkkilaukkuja ovatkin. // It’s already been a while since I fell for the handbags of designer J.W. Anderson. I simply love the model Pierce, while the Logo bag is very beautiful in my eyes, too. One of the main reasons for my affection is that the bags do not “scream” the fact that they cost a lot which I think is pretty amazing.
The above photo is by Petra Veikkola
4) I’ve never cried out of joy (not meaning I haven’t been touched by the situation)
Oon niitä ihmisiä, jotka ei kertakaikkiaan osaa itkeä onnesta. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi monesti ollut liikuttuneen onnellinen – kyynelkanavani eivät vain reagoi tällaisiin tilanteisiin mitenkään. Yhtenä esimerkkinä voisin mainita vaikka meidän häät, joissa pidettiin useampi hurjan ihana ja koskettava puhe. Olin koko päivän onneni kukkuloilla, mutta yhtäkään kyyneltä en tirauttanut. // I’m one of those people who simply can’t cry out of happiness. This doesn’t however mean that I’m not moved by touching words or that kind of a situation in general. It’s just that my lacrimal ducts do not react in these circumstances. In our wedding, there were several wonderful and moving speeches, and I was the happiest bride that day. I just didn’t shed a tear.
5) I’m 175 cm tall
Oon 175 senttiä pitkä, ja oon kyllä aina ollut tosi tyytyväinen pituuteeni. Ne ohimenevät hetket, kun oon toivonut olevani lyhyempi, ovat liittyneet lähinnä kilpaurheiluun. Telinevoimistelussa ja kilpa-aerobicissa näyttävät hypyt onnistuvat sutjakammin nopeammilla jaloilla, ja tässä lyhytjalkaisemmat saavat kyllä, ei ehkä ratkaisevan, mutta kuitenkin pienen kilpailuedun. // I’m 175 cm tall and have always been more than happy with my height. The brief moments I wanted to be shorter have had everything to do with competitive sports. In both gymnastics and sports aerobics, various jumps were always a tad bit easier for shorter gymnasts with faster legs.
6) I prefer waffles over crêpes and pancakes
Kun olin pieni, meillä kotona tehtiin melkein aina vohveleita pannarin tai lettujen sijaan. Sieltä vohveliraudan ääressä häärivästä äidistä varmasti kumpuaa myös mun aikuisiän rakkaus vohveleihin. Lapsena suurinta herkkua oli kermavaahdon ja vadelmahillon kanssa nautittu vohveli, ja tällainen ehkä vähän lapsellinen kombo on edelleen mun mielestä se paras. // When I was a child, we almost always made waffles instead of pancakes or crêpes. Maybe it’s the image of my mum and the waffle iron why I still love waffles so much. In my childhood, my favourite delicacy was waffles with whipped cream and raspberry jam, and I must admit this somewhat childish combo is still the best.
7) I’ve never watched Finnish reality TV
En oo koskaan katsonut suomalaisiin reality-sarjoihin lukeutuvia telkkariohjelmia kuten Big Borther, Temptation Island tai Paratiisihotelli. Tarkoituksenani ei oo nostaa itseäni näiden yläpuolelle, vaan ymmärrän kyllä ainakin jollakin tasolla näiden sarjojen viehätyksen. M huomautti tässä kohtaa, että oot kyllä joskus teininä katsonut Suomen huippumalli haussa -ohjelmaa tai vaikka Vain elämää. En tiedä, onko mulla hyviä perusteluja tähän, mutta luen viimeksi mainitut kyllä eri kategoriaan. // I’ve never watched Finnish versions of reality TV series like Big Brother, Temptation Island or Paradise Hotel. I do not mean to put myself on a pedestal as I can, to some extent, understand the allure of series like these. As I was writing this part of the post, M came to point out that I’ve probably watched Finland’s Next Top Model as a teenager (so I must admit I didn’t count that).
