LIFE AS CAPTURED WITH MY iPHONE

1) Tässä postauksessa mainitsinkin, miten sormuskaupoilla ollessa Atelier Torbjörn Tillander teki muhun vaikutuksen – paitsi sormusvalikoimallaan, niin erityisesti sisustuksellaan. Korukauppa oli laitettu tosi kivasti, ja mun oli ihan pakko tiedustella myös sisustussuunnittelijan nimeä (jota en tietenkään eää onnistu muistamaan).

1) In this post, I mentioned how the jeweller Atelier Torbjörn Tillander made a good impression on me – the ring selection was nice, but especially I loved the interiors and general ambiance of the place. The shop had been decorated with such great taste that I ended up inquiring the name of the interior designer (which I can’t remember anymore).

2) Tän kuvan oon napsassut puhelimeen sinä päivänä, kun saavuttiin Kreikasta Suomeen. Muistan, miten kotiinpaluu harmitti. Otin kuvan itselleni ehkä muistutukseksi siitä, että vaikka Santorini on yksi upeimmista paikoista maan päällä, löytyy kauneutta myös Helsingistä. Kauneus on ehkä rosoisempaa, mutta kyllä sitä täälläkin on.

2) I took this photo the day we arrived home to Finland from our honeymoon in Greece. I remember how bummed I was about the return. I guess I snapped this picture to remind myself that, even though Santorini is one of the prettiest places on Earth, there’s beauty in Helsinki, too. The beauty just might be a bit more rustic here.

3) Pientä arjen luksusta puhtaiden pellavalakanoiden ja vaaleanpunaisen pionikimpun muodossa. Sain kimpun M:lta “muuten vaan” -lahjana. Kukkien suhteen mun ikisuosikkeja on valkoiset orkideat ja vaaleanpunaiset pionit, mutta ihan viime aikoina oon innostunut myös kirkkaanpunaisista ja oransseista neilikoista.

3) Here’s some everyday luxury in the form of clean linen sheets and a bouquet of pink peonies. I received the flowers as a gift from M for no special reason. When it comes to florals, my all-time favourites are white orchids and pink peonies, but just lately I’ve fallen in love with orange and bright red carnations.

4) Siitä on jo jonkin aikaa, kun kävin ekaa kertaa aamupalalla Kankurinkadun Levainissa yhden mun lääkisystävän kanssa. Tykästyin paikkaan, ja sen jälkeen ollaankin käyty paikassa M:n kanssa useampaan otteeseen. Joskus aamiaisen jälkeen ollaan unohduttu sinne istuskelemaan, M on lukenut kirjaa ja mä oon tehnyt blogijuttuja koneella.

4) It’s been a while since I stopped by Levain Bakery & Eatery for a breakfast date with one of my med school friends. I really liked the place, so M and I have eaten there quite a few times since then. After the brekkie, it has been so cosy to sit there working on my laptop while M has been reading a book.

5) iPhonen kuvarullaa selatessa huomasin, että näköjään mun tulee aika usein napsittua kännykkäkuvia kampaajalla ollessa. Kuvakirjaston vallaneet kampaajakuvat johtuu ehkä siitä, että värin vaikutusta odotellessa on välillä vähän tylsää. Tässä kuva mun vanhasta kampaamosta Museokadun Pesulasta.

5) Going through my iPhone camera roll, I noticed I have a habit of taking photos while having my hair done at the hairdresser’s. It’s probably because I have to find a way to kill time as we’re waiting for the dye to be ready. Here’s a shot taken in the Pesula salon on Museokatu where I used to go to before my hairdresser opened up his own place.

6) Wild Things on vallan ihana kukkakauppa täällä Helsingissä. Kävin siellä kerran ajatuksenani hakea kotiin yksi sellainen upea kukkakimppu, joita heidän instatilillään näkee. Mulle selvisi, että kukat saapuvat kauppaan tavallisesti loppuviikosta, ja siten kimppuja on ostettavissa torstaista sunnuntaihin. No, mukaan lähti sitten yksi tällainen kuvassanäkyvä mehikasvi.

6) Wild Things is an adorable flower shop here in Helsinki. One day, I went there to pick up one of those gorgeous bouquets I occasionally see on their Instagram account. The friendly salesperson told me they usually receive their flower delivery at the end of the week which means I can buy a bouquet from Thursday to Sunday. So, I ended up buying one of those cute little plants in the picture (they’re called succulents).

FOLLOW ME ON BLOGLOVIN’
MY WEDDING RING, THE SYMBOL OF OUR LOVE

Oon huomannut, että joillekin morsiamille sormus on, tulevan aviomiehen ohella, kaikki kaikessa, kun taas joillekin mekko on se ykkösjuttu. Teitä ei ehkä yllätä, että itse kuuluin jälkimmäiseen porukkaan. Kihlauksen jälkeen en malttanut odottaa pääseväni sovittelemaan hääpukuja! M:n kanssa emme saaneet aikaiseksi edes hankkia kihlasormuksia – oli kiireitä, eikä sormuskauppojen kiertely huvittanut. Kun häät lähestyivät, todettiin, että täytyyhän meillä nyt jotkut sormukset hyvänen aika olla. Astuessamme ekaan jalokivikauppaan en olisi ikinä uskonut löytäväni sormuksen, joka miellyttää omaa silmääni näin kovasti.

I’ve noticed that some brides think the ring, in addition to the future husband, is everything while others are ready to invest a small fortune on the dress. I’m pretty sure you’re not surprised when I say I belonged to the latter group. After our engagement, I simply couldn’t wait to get to try on wedding dresses! M and I didn’t even buy engagement rings – we were busy and didn’t feel like spending our little freetime in jewellery shops. But as the wedding was approaching, we had no option – we had to have rings. Stepping into the first jeweller’s, I would never have thought I’d find a ring I like this much.

Tai yhden sijasta sormuksiahan on kolme, ja ne ovat valkokultaisia. Tiesittekö, että tällaisen yhdistelmän keskimmäistä sanotaan sydänsormukseksi ja kaksi muuta ovat syleilijöitä? Kyseessä on Olli J. Lindroosin suunnittelema Lumi-sormuskokonaisuus, joka on vuonna 2012 äänestetty vuoden kauneimmaksi sormukseksi. Tätä en tiennyt pujottaessani korun sormeeni ensimmäistä kertaa. Ihastuin sormukseen, koska siinä on vähän särmää ja sopivasti asennetta. Näistä postauksen kuvista muuten sen verran, etten tällä hetkellä omista makrolinssiä, ja siksi ihan superlähikuvaa en sormuksesta saanut otettua.

Or actually I ended up with three rings, and they are all of white gold. Did you know that the one in the middle is called a “heartring” and the two others are “embracers”? My ring is designed by Olli J. Lindroos, and it is called “Lumi” which means snow in Finnish. It was voted the most beautiful ring of 2012, but I didn’t know all that when I tried the beauty on for the first time. I fell in love with the fact that, for a wedding ring, it’s pretty edgy. Oh and about the pictures, I’d like to say that – for the time being – I do not own a macro lens so I didn’t get a real close-up shot of the ring.

Päätöstä tehdessä pohdin vielä mun gemmologikaverin kanssa, onko sormus suomalaisiin oloihin liian näyttävä tai “blingbling”. Mun ystävä kommentoi asiantuntevan rohkaisevasti, että timantit pienenee käytössä. Niinpä päädyttiin tähän Lumi-sormukseen, enkä voisi olla tyytyväisempi valintaan. Lopuksi vielä muutama pikainen vinkki sormuskaupoille suuntaaville. Ensinnäkin etukäteen kannattaa perehtyä timanttien hiontoihin, väriasteikkoon ja puhtausasteisiin. Meille oli myös tärkeää, että saamme kivestä GIA:n todistuksen. Jos ostaa arvokkaamman timantin, kannattaa myös miettiä, onko tarvetta tehdä muutoksia kodin vakuutuksiin tai onko tarvetta vaikkapa erilliselle arvotavaravakuutukselle.

One of my friends is a gemmologist, and I asked her whether she thinks the ring is too showy as us Finns are modest people. She was very professional and encouraged me that diamonds actually get smaller in use. So, we ended up going with this Lumi ring, and I couldn’t be happier with my choice. To conclude the post, here’s a couple of quick tips just in case you’re going to buy yourself a ring sometime soon. First of all, be sure to familiarise yourself with the cuts as well as colour and clarity scales of diamonds beforehand. We also felt it was important to acquire a GIA certificate of the stone. Lastly, if you end up investing in a precious stone, make sure to check your home insurance and whether or not you’ll be needing a separate insurance for the valuable.

FOLLOW ME ON FACEBOOK

Jacket – Zara

Bag – Rebecca Minkoff

Shades – Karen Walker

Skirt, boots – & Other Stories

Oon vannoutunut Ranska-fani. Mun mielestä maassa on aina ollut jotain todella kiehtovaa, jo ennen kuin olin Pariisissa tai Côte d’Azurilla käynytkään. Viidennellä luokalla oli mahdollisuus valita englannin lisäksi toinen kieli lukkariin, ja olin harmissani, kun ranskan opiskelu ei meidän pikkukoulussa ollut mahdollista. Päädyin sitten vähän vastentahtoisesti, äidin ja isän pakottamana kannustamana käymään saksan tunneilla. Nyt mun Ranska-innostus on eskaloitunut siihen pisteeseen, että aina kotona ollessani kuuntelen vähintään toisella korvalla telkkarin France24-kanavaa. France24 on hyvin paljon BBC:n ja muiden isojen uutiskanavien tyyppinen, pääasiassa sieltä tulee kansainvälisiä uutisia sekä mielenkiintoisia reportaaseja ja dokkareita, mutta jonkin verran painotusta on myös ranskalaisten asioissa. Tän France24-innostuksen myötä mut voisi istuttaa melkein mihin vain kahvipöytään puhumaan politiikkaa. No mut hei, toivottavasti tykkäsitte tästä arkisen mustavalkoisesta asusta? Kivaa päivänjatkoa murut!

I’m a dedicated fan of France. In my mind, the country has always been very fascinating, even when I hadn’t yet visited Paris or Côte d’Azur. On fifth grade, we had a chance to choose one new language in our school timetables and, as we were already studying English, I was bummed our little school didn’t offer French as an option. I ended up going to German lessons forced encouraged by my mom and dad. In the past weeks, my enthusiasm for the country has escalated in the point that, all the time when I’m at home, I’m listening to the news channel France24. The channel is pretty much like BBC or CNN, mainly reporting international news as well as interesting reportages and documentaries but, naturally, on France24 the point of view is French. Due to this latest hobby of mine, one could put me to any coffee table to discuss international politics. Anyway, I hope you guys like this casual B&W look of mine? Have a lovely day sweeties!

FOLLOW ME ON BLOGLOVIN’
CONCRETE JUNGLE WITH A TOUCH OF PINK

Anteeksi mikä tää sää on? Nyt on satanut ainakin viisi päivää putkeen, ja eilen kaverin kanssa puhelimessa ihmeteltiinkin, mihin kaikki tää vesi menee. Jatkuva vesisade on joka bloggaajan painajainen, koska kuvia pitää lähteä kaivelemaan tietokoneen arkistoista toivoen, että niitä sieltä myös löytyy. Aikamoinen startti syksylle – tuntuu, että skipattiin lokakuu kokonaan ja hypättiin suoraan marraskuuhun. Rain rain go away.

Excuse me, what’s up with the weather? It has been raining for like five days in a row now. Yesterday as I was talking on the phone with my friend, we wondered where does all this water even go and why isn’t it flooding more than it already is. This constant rain is pretty much a blogger’s nightmare as we have to dig photos in our computer archives and hope there is some unpublished ones to be found. This is quite the beginning for the fall – it’s like we skipped October altogether and moved straight to November.

Bag – Chloé

Jacket – B. Loose

Dress – & Other Stories

Sunnuntaina juhlittiin mun rakkaan ystävän babyshowereita. Yritettiin kovasti yllättää juhlien sankari, mutta epäonnistuttiin siinä  kyllä täysin. Kaverini on todella tarkkaavainen tyyppi, mikä tekee huijaamisen käytännössä mahdottomaksi. Yksi vieraista oli lentänyt paikalle maailmanympärysmatkaltaan Miamista asti (mieletön panostus!), niin siitä onneksi saatiin se yllätysmomentti juhliin.

On Sunday, I attended my dear friend’s babyshower. There was a huge effort to surprise her, but we failed completely. She is a very observant and attentive person which makes fooling her pretty much impossible. Luckily, one of the guests had taken a break from her trip around the world and flown from Miami to Finland just for the occasion (how amazing is that!). So it was her attendace that really surprised our mama-to-be. It was something even her couldn’t have anticipated.

Niin kuin postauksen kuvista näkyy, me ei olla Santorinilla enää. Valkoisista taloista ja sinisistä kupoleista siirrytään näin kertaheitolla grafitteihin ja betonitaustoihin. Löydettiin Santorinilta yksi kauppa, joka myi muutakin kuin pitsimekkoja, matkamuistoja tai keramiikkaa. Kauppaa piti todella makean tyylin omaava nuori ateenalaismies, jolta päädyttiin lopulta ostamaan kokonainen vaatekerta M:lle. Yksi ostoksista oli kuvien vihreä parkatakki, johon on sittemmin kehkeytynyt eräänlainen yhteishuoltajuus. Ihanaa keskiviikkoa!

As you can see, we’re not on Santorini anymore. Now, it’s all about the grafittis and concrete backgrounds of Helsinki. Well, in this post at least. In Oía, we found one shop that didn’t sell white lace dresses, souvenirs or ceramics. The boutique was held by a young man from Athens whose effortlessly cool personal style really impressed us. We ended up buying M a whole outfit there, and one of the purchases is this green parka jacket. We’ve since then developed some kind of a joint custody on the piece. Have a lovely Wednesday! 

FOLLOW ME ON FACEBOOK
1...456789...65