Aluksi iPhone-kuvien julkaisu blogissa tuntui vähän villiltä idealta. Mutta sitten tulin ajatelleeksi, että harva lukija lopulta seuraa blogia siksi, että kuvat täällä olisivat erityisen tarkkoja. Eiköhän itse sisältö ole lukijan kannalta se huomattavasti tärkeämpi asia. Joten pitemmittä puheitta tässä eilinen päiväni kännykkäkuvina. Aamutoimien ja meikin jälkeen pyöräilin keskustaan ja suuntasin Petran kanssa lounaalle Kanavarannan Holiday Bariin. Listalta valkkasin poke bowlin lohella, joka oli kyllä tosi hyvä! Kulhossa oli paljon inkivääriä, josta pidän (paitsi en sushin kanssa – loogista, eikö?). Lounaan jälkeen käytiin ottamassa kuvia Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, jonka sademetsähuoneessa oli juuri sopivan lämmin kuvailla mun aika kesäistä asua. Kuvausjuttujen jälkeen tarvitsin jotain pikaista syötävää, joten hain mun suosikkinepalilaisesta ruokaa mukaan. Tavallisesti käy niin, että miestarjoilija huikkaa mun tilauksen jo, kun olen juuri ja juuri ehtinyt astua kynnyksen yli. Ruoan jälkeen oli jo aika alkaa valmistautua iltamenoja varten.
At first publishing iPhone photos here on my blog felt like a pretty wild idea. I didn’t quite know what to think. But, I decided to ignore the fact that the pictures aren’t as sharp as usual as I think that the content must be more important for the reader (I hope I’m right!). So without further ado, here’s some pictures of yesterday taken with the camera of my cell. After my morning routines, I cycled to the city center where I met Petra for lunch in the Holiday Bar. On the menu, I picked out a poke bowl with salmon, which was really tasty actually! In the bowl, there were lots of ginger which I really love (but not with sushi, isn’t that logical?). Afer lunch we took some outfit pictures in the botanical gardens of Kaisaniemi. After the photoshoot, I needed some quick food so I had my favourite take-out from a nearby Nepalese restaurant. Usually, the waiter calls out my order when I reach the doorstep which I think is pretty cosy. If I want, I can just say “the usual, please”, and they know what I mean. After dinner, it was already time to get ready for the evening.
