November 5, 2017

OUR WEDDING DAY – THE CEREMONY

Personal

Tässä postauksessa kerroin, miten kaasot ja minä valmistauduttiin tärkeään päivään häiden aamuna. Seuraavaksi tullaankin häiden tärkeimpään osuuteen eli vihkimiseen. Oltiin suunniteltu vihkiminen tapahtuvaksi Mustion linnan upeassa puutarhassa, veden äärellä ja harsokukin koristellun kaaren alla. Ajellessamme kaasojen kanssa kohti Mustion linnaa aurinko paistoi, ja muutenkin oli mitä upein syyskesän sää. Autossa fiilistelin paitsi tulevaa päivää, myös sitä, ettei Ilmatieteen laitoksen – tai minkään muunkaan sääennusteen – mukaan pitäisi sataa.

In this post, I told you guys how my bridesmaids and I got ready in the morning of our wedding. Now it’s time for me to walk you through the most important part of the day. The ceremony, that is. We had planned on everything to take place in the beautiful garden of Svartå Manor, nearby the water and under an arc decorated with Gypsophila. As my bridesmaids and I were driving towards Svartå, there was no cloud in sight, and it was pretty much the perfect late summer day. In the car, I checked the weather forecasts on my phone and none of them predicted rain.

No, puolisen tuntia ennen vihkimistä oltiin Petran kanssa keskitytty ottamaan getting ready -kuvia, kun kaasot tulivat vähän varovaisesti kertomaan, että hei nyt siellä oikeasti sataa. Me pidettiin siinä vaiheessa M:n kanssa, kaasojen välityksellä pikainen puhelinpalaveri ja päädyttiin siirtämään vihkiminen Mustion kirkkoon. Kirkko sijaitsee ihan linnan vieressä, pienen maalaistien toisella puolella.

Well. Half an hour before the ceremony as Petra and I were taking some getting ready pictures, my bridesmaids came cautiously to tell me it really does rain at the moment. That’s when M and I, mediated by my maid of honour, had a quick talk on the phone and decided to move the ceremony indoors in a small church situated in the near proximity of the original location. There was just a narrow village road in between the two.

Photos by Petra Veikkola

(For the photos to match the overall style of the blog, they’ve been re-edited by me with the permission granted by the photographer)

Vihkipaikan vaihdos aiheutti viimeiseen puoleen tuntiin aikamoisen paineen bestmaneille. Härdellistä huolimatta oli mahtavaa, miten niin M, bestmanit kuin kaasotkin huolehtivat, ettei kiire välittynyt morsiamelle ollenkaan. Ennen vihkimistä Sara tuli freesaamaan mun meikin, jonka lisäksi ainoa asia mun to do -listalla oli kuohuviinin siemailu. Muutama minuutti kolmen jälkeen olikin aika tavata isä, joka saattelisi mut alttarille. Kun kirkon ovien avautuessa näin M:n ekan kerran, oli se tunne jotain ihan uskomatonta.

Changing the location of the ceremomy in the last 30 minutes caused a bit of pressure for M’s bestmen. Both bestmen and my bridesmaids took such good care of the fact that the situation caused no stress for me at all. And it didn’t! I had the best time waiting for the wedding to start as Sara came by to touch up my makeup and all I had to do was sip on my champagne. A few minutes after three, it was time for me to meet up my dad who would walk me down the aisle. I won’t ever forget the feeling I had as the church doors opened and I got to see M for the first time.

Itse vihkimisestä huolehti meille läheinen pappi, ja oli ihana huomata, miten me kaikki kolme oltiin melkeinpä yhtä jännittyneen liikuttuneita. Kirkossa meillä ei ollut kanttoria, vaan musiikista vastasi jousitrio. Seremonian aikana trio esitti kaksi meidän tarkoin valkkaamaa kappaletta, ja näiden biisien aikana mulla meni ihan kylmät väreet. Yksi trion jäsenistä myös lauloi, ja ihan mielettömän kauniisti vieläpä. Häiden jälkeen on ollut hassua huomata, miten oon ihan uudella tavalla ihastunut jousimusiikkiin.

We were wed by a close relative, and it was so lovely to notice how all three of us were touched by the moment. In the church, we didn’t have a cantor, but the music was provided by a string trio. During the ceremony, the trio played two meaningful songs for us, and I actually felt chills down my spine as I was listening to the singing (one of the players also sang). It has been fun to notice how, after the wedding, I’ve found a completely new love for string music.

Vihkimisen jälkeen me mentiin hetkeksi M:n kanssa “piiloon” odottamaan, että kirkko tyhjenisi vieraista. Tullessamme kirkosta ulos kuulutti toinen bestmaneista meidät ensimmäisen kerran avioparina ja sitten saatiinkin niskaamme aikamoinen määrä heitettäviksi varaamiamme oliivipuun lehtiä. Ihan paras fiilis!

After the ceremony, M and I went into hiding for a short moment as the guests walked out of the church. Then, it was time for us to head out, and that’s when one of M’s bestmen announced us as a husband and a wife for the first time. In addition to the announcement, we were greeted with a rain of olive tree leaves. It was the best feeling ever!

FOLLOW ME ON FACEBOOK
SHARE

Related Posts
Featured
8 THINGS THAT MADE THIS SUMMER THE MOST MEMORABLE YET…
1) Our wedding - Tää ensimmäinen on aika ilmiselvä. Kesä 2017 tulee olemaan ennen kaikkea kesä, jolloin luvattiin M:n kanssa rakastaa toisiamme ikuisesti. 26.8.2017 oli paras päivä ikinä. Mikään ei toistaiseksi ole ollut parempaa kuin juhlia kaikkein läheisimpien kanssa mun ja M:n rakkautta. Ja hyvin juhlittiinkin, olihan tämän morsiamen pää tyynyssä vasta neljältä aamuyöllä. // The first one is pretty obvious. Summer 2017 will first and foremost be the summer M and I promised to leave each other forever and no matter what. The 26th of August 2017 was undoubtedly the best day ever. Nothing has so far been better than celebrating the love of M ...
READ MORE
NEW SITE LIVE & MY 2017 RESOLUTION
Ihana päästä kirjoittelemaan teille pitkästä aikaa, ja vieläpä kokonaan uudistuneille sivuille! Näin radikaali blogin ulkoasun muutos vei yllättävän paljon aikaa, eikä uuden blogin julkaisua ainakaan jouduttanut takertumiseni tiettyihin yksityiskohtiin, sen myönnän. Lopputulokseen olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, joten saanen esitellä teille Arctic Vanilla 2.0:n. Muistattehan kurkata myös About- ja Mosaic-sivut, jotka ovat mielestäni aika hauskannäköiset myöskin! You wouldn't believe how much I'm enjoying writing for you guys now and, as a bonus, I even get to post on a completely renewed site! As radical of an update as this took lo ...
READ MORE
OH ITALIAN DAYS
Eilen treenin jälkeen venytellessäni satuin katsomaan telkkarista Kadonneen jäljillä -ohjelmaa. Katsoitteko te eilistä jaksoa? Täällä tuli niin hyvä mieli, kun kuopiolainen Rosa löysi isoisänsä vierailemalla Barin kaupungissa Etelä-Italiassa. Tavallisesti ehdin katsomaan telkkua vain vähän, ja eilen olinkin tosi iloinen löytäessäni tällaisen hyvän mielen ohjelman. Yesterday as I was doing my nightly stretching, I happened to watch this TV show where a Finnish girl went looking for her long-lost Italian grandfather in the little town of Bari in the Southern Italy. Saying I was glad this girl found what she was looking for might even be an und ...
READ MORE